Vaikka koiraharrastus on pääasiassa varsin lystikästä hommaa, niin kylläpä näiden karvakavereiden kanssa saa välillä harmaita hiuksia siihen tahtiin, että kohta saattaapi jo kiikkustuoli kutsua tätä varhaiskeski-ikäistä...
Akulla on aina ollut ns. "talvinenä", eli kirsu on vaaleampi talvella ja huomattavasti tummempi kesällä. Mutta keskellä sydäntalvea jätkän silmäkulmistakin katosi pigmentti. Tunnetusti äärimmäisen positiivisena persoonana ehdin jo lukea koiralle tappotuomiota. Ensimmäinen pelko persiessä oli nimittäin akitojen toinen hyppykuppa eli VKH, vaikkakin kyseinen sairaus puhkeaa pääsääntöisesti nuorilla yksilöillä ja Aake kuuluu jo kymppikerhoon. Nyt uskallan jo huokaista helpotuksesta siltä osin, koska samalla kun ukkelin kirsu alkaa jälleen päivän pidentyessä saada väriä takaisin, ovat kajalitkin palautuneet. Aku ei ole missään vaiheessa ollut valoherkkä tai aristellut silmiään muutenkaan. Selvinneemme siis säikähdyksellä tästäkin koettelemuksesta.
Astetta mysteerisempi on puolestaan Sayurin tapaus. Sasu on nimittäin saanut kaksi jalat alta vienyttä tuijotuskohtausta; ensimmäisen vuosi takaperin helmikuussa ja toisen kuluvan vuoden maaliskuussa. Ensimmäinen kenttään tumahtaminen meni heikotuksen piikkiin, sillä Sasu ei ollut syönyt kyseisenä päivänä mitään. Soitin kohtauksen alussa päivystävälle eläinlääkärille ja koira tokeni normaaliksi puhelun aikana. Jäimme sillä kertaa tohtorin kanssa niille puheille, että kattellaan ja jos kohtaus uusii, niin aletaan tutkimaan. Toiselle kerralle ei löydy mitään samankaltaista yksinkertaista selitystä; koirat oli syötetty tuntia aiemmin, Sayuri odotti eteisessä kävelylle lähtöä.
Veri- ja virtsakokeiden perusteella sisuskalut pelittävät normaalisti ja ulkoisessa tutkimuksessakaan ei löytynyt mitään poikkeavaa tai kipuilevaa kohtaa. Ns. "aitoa epilepsiaa" tämä ei luultavasti ole, koska oireet ovat ilmenneet vasta myöhemmällä iällä. Eli mikäli kohtauksia vielä tulee, niin seuraava askel on magneettikuvaus, jolla saadaan selville mahdolliset kasvaimet tai muut epänormaalit muutokset aivoissa. Koiran hoidon kannalta kuvauksella ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä vaikka kyseessä loppujen lopuksi olisikin se epätodennäköisin vaihtoehto eli idiopaattinen epilepsia (= magneettikuvassa ei näkyisi muutoksia), niin harvaan ilmeneviä tai lieviä kohtauksia ei lääkitä mitenkään. Jalostuskäyttöä Sasulle ei ollut muutenkaan enää suunnitelmissa, joten rouvakoira kiikutetaan puukon alle alkukesästä ja samalla vältetään tulevaisuudessa mummutaudit, kuten mm. kohtutulehdus. Leikkuu vaikuttaa jatkossa myös hormonitasapainoon, mikä voi olla yksi kohtauksia laukaiseva tekijä.
 |
| Sayuri ja "terassikauden avaus" -2013 |
B-muksuista kahdella on nyt todettu verikokein suoritetulla allergiatestillä yliherkkyys homeille, varastopunkeille ja useimmille heinille, toisella myös kanalle. Toivottavasti oireet pysyvät jatkossakin hallinnassa ja kutinat vähäisinä. Näille nartuille minulla ei ole ollut omia jalostussuunnitelmia, mutta heikentynyt immuunijärjestelmä ja perinnöllinen taipumus siihen on otettava huomioon myös pentuesisarten jalostuskäyttöä harkittaessa.
